Aika kuluu, varsinkin kauniilla lenkkipolulla

Nyt on hyvä hetki heittää ilmoille kliseisin fraasi ikinä: voi, miten aika kuluu. Teneriffan-talvea on enää viikko jäljellä ja samalla kun täältä lähden, ikääni tulee yksi numero lisää.

Muutama vuosi sitten en voinut tajuta, miten kenenkään mielestä voi olla kiva palata matkan jälkeen kotiin, mutta nykyään tajuan jo vähän paremmin.

Omaan kotiin on kiva mennä. On ihanaa nähdä ystäviä ja päästä juttelemaan vähän muidenkin tyyppien kuin poikaystävän, ravintoloiden tarjoilijoiden ja random-mummojen kanssa. On kivaa, kun saa katsoa Simpsonit varmasti englanniksi eikä tarvitse tiskata käsin ynnä muita yhtä materialistia ilonaiheita. Oikeastaan koko arkinen elämä houkuttaa taas ihan eri tavalla kuin pari kuukautta sitten.

Täytyy silti sanoa, että kyllä täällä on ollut ihanaa ja jään kaipaamaan vaikka mitä. Kivoja kaupunkeja, lämmintä säätä, rentoa meininkiä, halpoja ravintoloita… Loma ja irtiotto – suosittelen lämpimästi ihan kaikille, jos siihen suinkin on mahdollisuus.

Kaikkein eniten taidan kuitenkin jäädä ikävöimään upeaa luontoa ja siellä seikkailemista. Silloin muutama vuosi sitten kun vihasin reissujen osuutta kotiinpaluu, en olisi voinut kuvitella myöskään muuttuvani luontomatkaajaksi. Nyt on toisin ja harkitsen vaelluskenkien ostoa.

Kaikki kunnia vaan Talin lenkkipoluille, mutta kyllä täällä jylhien maisemien ihastelu on tehty pikkuisen helpommaksi. Ihan siitä syystä otin eilen kameran mukaan kävelylle, ja esittelen nyt suosikkilenkkireittini täältä Puertosta.

Lenkkipolkuni alkaa tietenkin La Pazin kaupunginosasta, koska siellä me asumme. La Paz on mäen päällä ja ihan Puerton reunamilla, joten lenkkipolkukin ulottuu naapurikylän El Rinconin puolelle.

Ensin kävellään rantaa pitkin ja ihastellaan mummojen, pappojen ja koiranulkoiluttajien kanssa merta ja kaukana alhaalla olevaa Puerton keskustaa.

lenkillä3 lenkillä2lenkillä5

Sitten otetaan suunnaksi jättimäiset banaaniviljelmät. Kun on kotoisin niin pohjoisesta, etteivät edes omenapuut ole arkea, banaanipuiden keskellä haahuilu saa helposti mielen iloiseksi.

Jos käy hyvä tuuri, täällä voi törmätä myös vuohiin ja pikkukileihin. Ne paistattelevat monesti päivää banaaniviljelmien välissä olevalla pellolla. Eilen ei kuitenkaan ollut onni matkassa. Kukkoja ja hanhia näin, mutta ne juoksivat kameraani karkuun.

lenkillä7 lenkillä8

Seuraavaksi matka jatkuu kunnon kinttupolkua pitkin mäkeä alas ja sitten taas ylös. Reisille töitä.

Maisemat ovat huikeat, kun vieressä pauhaa meri ja mäkeä reunustavat rauniot. Olisi kiva tietää, mistä rauniot ovat peräisin, mutta enpä tiedä. Lukuisista kasveistakaan en tunnista juuri muita kuin kaktuksia. Siitä huolimatta kukkia on kiva katsella.

lenkillä10 lenkillä11 lenkillä13

Nyt lähestymme reitin huipennusta. Olemme perillä El Rinconissa, ja vaikka siellä ei taida olla juuri mitään muuta nähtävää, yksi elämäni upeimmista uimarannoista siellä on. Sen nimi on El Bollullo.

lenkillä14 lenkillä15 lenkillä16

Jylhien kallioiden keskellä olevan Bollullon hiekka on mustaa niin kuin tuliperäisellä saarella kuuluukin olla. Joka kerta, kun olen siellä käynyt, aallot ovat olleet valtavat, ehkä suuremmat kuin olen koskaan aiemmin nähnyt. Punaisesta lipusta ja vähän vilpoisesta säästä huolimatta rannalla on aina joku tyyppi huvittamassa itseään aaltoihin kaatuilemalla.

lenkillä17 lenkillä18 lenkillä23

Tällaista ei yksinkertaisesti ole Suomessa. Sitä jään kaipaamaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s