Hyvä nojatuolimatka x 3

Tämä teksti on roikkunut keskeneräisenä jo päiväkausia.

Pari viikkoa sitten kerkesin sanomaan, että en ole juuri jaksanut reissun aikana panostaa töihin tai opiskeluihin. Sen jälkeen free-töitä onkin sitten riittänyt. Mutta hyvä niin – ne ovat olleet tosi mukavia eikä rahakaan varsinaisesti pahitteeksi ole.

Minulle matkailuun kuuluu olennaisesti myös nojatuolimatkailu. Teneriffan-talvi on ollut erityisen kiva sen vuoksi, että olen lukenut tosi paljon ja vieläpä hyviä kirjoja.

Varsinkin tammikuussa tuli varmaan ahmittua kirjoja joka päivä, ja sain merkitä luettujen kirjojen listaani viisi uutta teosta, mikä on minulle paljon enemmän kuin tavallisesti. Alla on niistä mieleenpainuvimmat.

 

image Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Kun kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto jaettiin, olin töissä Markkinointi&Mainonnan toimituksessa ja sain uutisoida valinnasta.

En ollut aiemmin kuullut Valtosen kirjasta, mutta valinnan tehneen professori Anne Brunilan hehkutus tarttuvasta kirjoitustyylistä ja valituista teemoista sai minut kiinnostumaan teoksesta. Joulupukki oli ilokseni kuulolla, ja kirja löytyi yhdestä joululahjapaketistani.

Valtonen on haukannut valtavan palan, kun hän on alkanut yhdistää tieteellistä tutkimustyötä, eläinten oikeuksia, kulttuurien yhteentörmäyksiä ja sosiaalisen median ilmiöitä saman otsikon alle. Hän kuitenkin tekee sen saumattomasti. Henkilöhahmot ovat ajatuksenkulkuaan myöten uskottavia, elävän oloisia ja kaikkine vikoineen inhimillisiä. Saavat samaistumaan ja ärtymään.

Matkailusta ja muista kulttureista kiinnostuneita lukijoita kirja kiinnostaa varmasti erityisesti sen vuoksi, että se vertaa Yhdysvaltoja Eurooppaan ja etenkin Suomeen sekä kuvaa sitä, miten koulutettu maahanmuuttaja voi nähdä Suomen ja suomalaiset.

Moni on kehunut, ettei Valtosen kirjaa malttaisi laskea käsistään. Samalta minustakin tuntui, ja ahmin 600-sivuisen tiiliskiven muutamassa päivässä.

Kiitettävästä sivumäärästä huolimatta loppu oli kuitenkin turhan töksähtävä ja omaan makuuni harmittavan synkkä. Ei siis ihan täydellinen tapaus, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

He eivät tiedä mitä tekevät -kirjaa on arvioinut myös ainakin Globe called home -blogin Jenni.

 

image Sophie Hayes: Trafficked

Englantilaisen Sophie Hayesin tarina on tosi. Nuoren naisen välit isäänsä ovat kylmät, mutta yleisesti ottaen hän on lähtöisin hyvistä olosuhteista. Siitä huolimatta hän joutuu ihmiskaupan uhriksi ja myymään itseään kadulla Italiassa.

Tapahtumahetkellä 24-vuotiasta Sophieta alkaa parittaa huumevelkaiseksi paljastuva mies, jota hän on usean vuoden ajan pitänyt parhaana ystävänään. Helvettiä, jonka aikana Sophiesta tulee prostituoitu ”Jenna”, kestää puolisen vuotta.

Tällaisia kirjan muotoon puettuja tarinoita on useita – ikävä kyllä. Silti ne ovat aina yhtä järkyttäviä. Ulkopuolisesta tuntuu käsittämättömältä, miten persoonallisuudeltaan häiriintynyt ihminen voi alistaa toisen täysin tahtonsa alle ja viedä hetkessä koko hänen aiemman elämän.

Minulle tuli Traffickedia lukiessa melkein fyysisestikin huono olo. Kirjasta oli vaikea pitää taukoa: halusin, että kaikki se hirveys päättyisi ja Sophie pääsisi turvaan.

Kirjoittajana sitä aina nillittää pikkuseikoista, kuten siitä, että tämän olisi voinut kertoa sujuvammin ja vähemmän luetteloiden. Olin siellä, sitten menin sinne ja sen jälkeen tein sitä -tyylinen kerronta ei anna lukijalle juuri eväitä kuvitella, miltä tilanne on todella näyttänyt. Ymmärtääkseni Hayesin tarinaa on ollut mukana kirjoittamassa ammattikirjailija, joten siinä mielessä sitä voisi vaatia.

Kirja oli koukuttava ja kiinnostava joka tapauksessa, ja on tosi hyvä, että tällaisia tarinoita tulee julkisuuteen. Ne saattavat pelastaa jonkun toisen vastaavalta kohtalolta ja saavat ainakin osan ihmisistä tajuamaan, että uskomattoman kamalia asioita voi tapahtua lopulta kenelle tahansa.

 

imageJanne Jääskeläinen ja Katleena Kortesuo: Nörtin esiintymisopas

Ei kannata antaa nimen hämätä. Nörtin esiintymisopas sopii luettavaksi muillekin työntekijöille kuin ”substanssiosaajille”.

Esiintyminen taas on paljon muutakin kuin esitelmän pitämistä tai luennointia. Janne Jääskeläinen ja Katleena Kortesuo muistuttavat, että esiinnyt työkavereillesi esimerkiksi aina silloin kun menet töihin.

Nörtin esiintymisopas on samaan aikaan sekä viihdyttävä että hyödyllinen teos. Se antaa vinkkejä muun muassa pukeutumiseen, puhumiseen ja powerpointtien tekoon. Älä kaiva korvaa julkisella paikalla, pukeudu näin äläkä niin, älä näprää puhelinta kokouksessa, älä ikinä käytä comic sansia (ihan oikeasti – älä käytä sitä) ja niin edelleen.

Monet jutuista ovat totta kai useille itsestäänselvyyksiä. Monesti ne ovat kuitenkin myös sellaisia, joita ei välttämättä aivopierun kohdatessa tule ajatelleeksi, ellei kukaan huomauta.

Suomessa on aika hyväksyttävää vaikkapa pukeutua tilanteessa kuin tilanteessa arkisemmin kuin useassa muussa maassa, mikä saattaa joskus kostautua. Alkoi taas pikkuisen enemmän hävettää se kerta, kun menin Suomen Pankin tiedotustilaisuuteen lenkkareissa ja farkuissa…

Kuten kaikki Ei oo totta -blogia lukeneet tietävät, Katleena Kortesuo on rempseä ammattikirjoittaja. Sujuvasti ja hauskasti kirjoitettua opusta ilman turhaa jargonia on ilo lukea.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s