Kun kielten opiskelu palkitsee

Tämä on ollut niitä päiviä, joina kielten opiskelu tuntuu todella palkitsevalta. Ostin nettiliittymän kokonaan espanjaksi! Kyseessä oli toki predaid-liittymä, jota varten ei tarvitse niin paljoa kommunikoida kuin ”oikeaa” liittymää ottaessa. Liikkeessä oli myös esite, josta pystyin osoittamaan sen tuotteen, jonka halusin. Mutta silti, osaan minä jotakin!

Espanjan kielen taitoni on siis sillä tasolla, että olen käynyt viime syksynä kolmen opintopisteen alkeiskurssin. Tuollaisen kurssin tavoitteena on lähinnä pystyä asioimaan ravintolassa ynnä muissa vastaavissa tilanteissa.

Ennen Teneriffalle lähtöä asetinkin omaksi tavoitteekseni sen, että tilaisin täällä kahvit sun muut espanjaksi ja oppisin kieltä lisää niin paljon kuin kahdessa kuussa, ilman kielikurssia on mahdollista. Kahvila- ja ravintolakäynnit olenkin hoitanut pääsääntöisesti espanjaksi, mutta tuo nettiliittymän osto täysin englantia puhumattomalta myyjältä tuntui kyllä itsensä ylittämiseltä. Tuli älyttömän hyvä mieli koko loppupäiväksi: tällaiset on parhaita hetkiä uuden kielen kanssa.

Espanja on seitsemäs kieli, jota osaan edes jollakin tasolla. Saksasta olen käynyt pelkän alkeiskurssin, ja muistan siitä näin puolentoista vuoden jälkeen harmittavan vähän.

Ranskaa opiskelin koko lukioajan. Siitä on ollut paljon apua espanjan kanssa, mutta muuten on kyllä pakko sanoa, että se kieli on ollut mulle kaikista opiskelemistani hankalin enkä kylmiltään selviytyisi ranskaksi enää varmaan oikein mistään tilanteesta. Jossain vaiheessa aion kyllä kerrata sitäkin, koska olisi tyhmää heittää kolmen vuoden opiskelu kokonaan hukkaan, vaikka se silloin aikanaan laiskaa olikin.

Ruotsia ja englantia osaan ja ymmärrän samalla tavalla kuin varmaan suurin osa muistakin ikäisistäni suomalaisista. Englannin kanssa pärjään missä vain, toisen kotimaisenkin kanssa tarvittaessa hyvin. Haluaisin vielä joskus asua Ruotsissa edes muutaman kuukauden, että sen sujuva puhuminen oikeasti aktivoituisi.

Kreikka on siinä mielessä erikoisuus osaamissani kielissä, että en ole lukenut sitä lainkaan koulussa vaan olen oppinut sen pelkästään kuuntelemalla ja puhumalla. Ja kompuroimalla ja nolaamalla itseni julkisesti lukemattomia kertoja.

Kreikkaan muuttaessani keväällä 2008 en puhunut kieltä sanaakaan, ja olin sen suhteen niin ylimielinen kuin 20-vuotias ensimmäistä kertaa ulkomailla oleva vain olla. En ollut kiinnostunut opettelemaankaan sen jälkeen, kun olin saanut työpaikan muutenkin.

Onneksi tuo asenne muuttui nopeasti, kun tutustuin rodoslaisiin työkavereihini, joista kaikki eivät – kappas vain! – englantia osanneetkaan. Nekään, jotka osasivat, eivät tietenkään työporukassa puhuneet englantia vain minun vuokseni. Aika nopeasti päätin, että opettelen kielen.

Motivaation kannalta parasta oli, että olin joka päivä samassa työvuorossa ihanan, englantia osaamattoman kokkinaisen kanssa, joka puhui minulle (ja oikeastaan kaikille muillekin) tauotta silloinkin, kun en vielä ymmärtänyt mitään. Ja pikku hiljaa aloin tajuta. Reilun vuoden Kreikassa asumisen jälkeen osasin asioida melko sujuvasti ja tarvittaessa hoitaa silloisen työni tarjoilijana kokonaan kreikaksi.

Nykyään paljon tuosta kielitaidosta on jo unohtunut, mutta viime kesänä ollessani Kreikassa edellistä kertaa, ilahduin suunnattomasti kun ostin aamuisin aamiaisen leipomosta kokonaan kreikaksi ja juttelin pitkän tovin hotellin omistajan englantia taitamattoman puolison kanssa. Ja varsinkin siitä, että jälkeenpäin kuulin hänen kehuvan vaimolleen sitä, miten hyvin puhun.

Milloin vieraiden kielten opiskelu on teistä tuntunut palkitsevimmalta?

Kuvituksena kuvia viehättävästä La Lagunan kaupungista, josta ostin sen kuuluisan nettiliittymän.

lalaguna6

lalaguna7 lalaguna2

lalaguna1 lalaguna5 lalaguna3 lalaguna8

P.S. Yritin julkaista tämän kirjoituksen jo perjantaina, mutta sen kirjoitettuani huomasin, että iloitsemallani nettiyhteydellä ei voi lisätä kuvia postaukseen. Tänään sillä ei ole voinut selata edes nettiä. Noh, mañana, mañana (ja sama kreikaksi: avrio, avrio), mikäs kiire tässä on, varsinkin kun jokaisessa kahvilassa on langaton netti. 🙂

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Kun kielten opiskelu palkitsee

  1. Söpöltä kaupungilta näyttää. Ja onnittelut kielionnistumisten kanssa! Ootko muuten harjoitellut espanjaa duolingo-appin avulla? Löysin sen taas uudestaan joululomalla ja rupesin herättelemään portugalin ja ranskan sanavarastoa.. ranska on kyllä mullakin se kaikkein hankalin. Kesällä jouduin yllättävissä tilanteissa yhtäkkiä puhumaan ranskaa, ja kyllä onnekseni vielä jotain lässyn lässyä muistin, vaikka sanat onkin erittäin hakusessa.

    Tykkää

    • Kiitos paljon! En ole harjoitellut Duolingo-appilla – täytyypä heti ladata se puhelimeen. 🙂 Musta ranskan puhuminen ja kuunteleminen kuulostaa ylitsepääsemättömän hankalalta, etenkin sen hankalan lausumisen vuoksi. Lukemalla ymmärrän sitä edelleen melko paljon. Vielä jonain päivänä aion kuitenkin vielä petrata sitäkin, sillä musta olisi kiinnostavaa olla jossain vaiheessa töissä esimerkiksi EU:hun liittyvissä tehtävissä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s