Kylpyläkaupunki syksyllä

Puolisoni joutui muutama viikko sitten ostamaan töiden vuoksi elämänsä ensimmäisen auton.

Vaikka auton omistaminen Helsingin keskustassa asuvana lapsettomana pariskuntana tuntuu välissä tyhmältä, oli ajopelin hankkiminen tässä tilanteessa tarpeen. Poikaystäväni käy ainakin seuraavan vuoden ajan töissä toisella paikkakunnalla – ja kun se auto kerran tuli hankittua, on siitä ollut minullekin ylimääräistä iloa.

Lähimatkailu on sen avulla nimittäin varsin helppoa. Helsingistä pääsee suhauttamaan hetkessä vaikka mihin jänniin paikkoihin, vaikkapa Porvooseen tai Tammisaareen. Viime viikon lopulla yhteistä aikaa oli enemmän kuin pelkkä sunnuntai, joten lähdimme vähän kauemmas, Suomenlahden eteläpuolelle.

En ole koskaan aiemmin käynyt Virossa Tallinnaa edempänä.

Sielläkin riittäisi nähtävää moneksi päiväksi, mutta tällä kertaa päätimme viettää pari päivää Viron kesäpääkaupungiksi tituleeratussa Pärnussa. (Wikipedian mukaan kesäpääkaupunkinimitys johtuu muuten siitä, että Viron tasavallan hallinto ja pääkaupungin asema siirtyvät kesäisin Tallinnasta Pärnuun. Onpa hassua!)

pärnu4.jpg

Pärnuhan sijaitsee Viron länsirannikolla, josta matkaa Latvian puolelle on vain kuutisenkymmentä kilometriä. Kaupunki tunnetaan kylpylöistään ja valkohiekkaisesta rantaviivastaan.

Ja upea se hiekkaranta olikin! Harmi, että lämpöasteet ylsivät viime viikonloppuna enää korkeimmillaankin viiteentoista ja vettä vihmoi taivaalta vähän väliä. Uimiset täytyi jättää kylpylän puolelle.

Pärnun rannoilla on kuulemma kesäaikaan sellainen olo kuin olisi sillipurkissa. Nyt syyskuun loppupuolella siellä oli melkein aavemaisen hiljaista – tai kuten me asiasta ajattelimme, ihanan rauhallista.

pärnu1.jpg

pärnu5.jpg

Kaupungissa asustaa noin 43 000 ihmistä. Se ei ole paljoa mutta kuitenkin riittävästi siihen, että kaikki reissaajan kaipaamat palvelut ovat saatavilla myös turistisesongin ulkopuolella.

Pärnuun pääsee kätevästi autolla nykyään varsin hyväkuntoista Via Balticaa pitkin. Matkalla voi poiketa pienissä maalaiskylissä, kuten allaolevan kuvan Haimressa.

pärnu3.jpg

Perille päästyä auton voi kuitenkin unohtaa parkkipaikalle. Pärnussa on helppo liikkua paikasta toiseen kävellen tai polkupyörässä. Parissa päivässä en ehtinyt kyllästyä ihastelemaan lehtipuiden ympäröimiä puistoteitä ja niiden varrelle rakennettuja karkinvärisiä puutaloja, joiden harjakatot olivat epätavallisen korkeita.

Kuulin matkan aikana, että huikaisevan jyrkät katot olisivat perua Neuvostoliiton ajoilta.

Tuolloin omakotitaloon ei kuulemma saanut rakentaa kuin yhden kerroksen, mutta harjakaton kohdalle mahtuva ullakko sallittiin. Lakia pystyi siis kiertämään pykäämällä kasaan korkean katto-osan, jonka alle mahtui joskus parikin ylimääräistä kerrosta.

En haaveile omakotitalosta, mutta jos sellaiseen joskus muuttaisin, haluaisin ehdottomasti makuuhuoneen harjakaton alle.

pärnu2.jpg

Syksyisessä Pärnussa aika tuntuu pysähtyneen. Mereltä tuulee, taivaalta ripottelee vettä, välissä aurinko pilkahtaa pilven takaa. Vastaan tulee suomalaisia eläkeläisiä, muttei sinä ikävänä näkynä, johon usein Tallinnassa törmää. Täällä ei ördätä vaan fillaroidaan ja uidaan!

En keksi kovin montaa parempaa tapaa rentoutua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s