Pakettimatkalla on ihanaa

Jos voisin juuri nyt lähteä reissuun, matkatyypin valinta olisi helppoa: lähtisin pakettimatkalle.

Minusta pakettimatkoja dissataan aivan turhaan. Jos lomaa on viikko tai kaksi, mikään ei ole rentouttavampaa kuin lähteä matkalle helppoon rantalomakohteeseen. Elämän suurinta seikkailua ei välttämättä ole edessä, mutta tarvitseeko aina ollakaan?

Pakettilomassa on puolia, jotka ainakin minua houkuttavat tietyin väliajoin.

Suora lento säästää paitsi hermoja myös ympäristöä. Polttoainettahan kuluu eniten silloin, kun kone nousee ilmaan. Mitä enemmän noita nousuja on, sitä jättimäisempi on ekologinen jalanjälki.

En tiedä teistä, mutta itselläni omatoimimatka menee usein siihen, että tulee buukattua halvimmat mahdolliset lennot. Niihin sisältyy melkein aina vähintään yksi vaihto.

Ehkä yksi tyhmimmistä matkustukseen liittyvistä ideoistani oli lähteä pari vuotta sitten Saksaan aivan tavallisen pituiseksi viikonlopuksi ja viettää matkasta viisi tuntia Kööpenhaminan lentokentällä. Sinne tuhlaantui paitsi roimasti luonnonvaroja myös leijonanosa opiskelijan matkabudjetista ja kallisarvoista aikaa, jonka olisin mieluummin viettänyt kohteessa asuvan ystäväni kanssa.

Pakettimatkan plussapuoli on sekin, että koneet erittäin harvoin lentävät lomakohteeseen puolityhjinä. Reittilennolla olen joskus ottanut päikkärit maaten rivin kaikilla kolmella penkillä. Se kun oli mahdollista.

Vaikka reissamisen jännitykseen kuuluvat myös ne vähintäänkin epäilyttävät hostellit, joiden suihkussa haisee home ja tyynyt ovat kivikovia, uskallan myöntää: vaikka moiset kokemukset jälkikäteen naurattavat, en minä niistä juuri sillä kyseisellä hetkellä nauti. Bunkkeria muistuttavassa hostellihuoneessa tulee silloin tällöin ikävöityä jopa kotiin.

Minusta lyhyellä lomalla on mukavaa, kun jo valmiiksi siisti ja puhdas huone käydään siistimässä aina välissä. Pyyhkeiden ja lakanoiden päivittäistä vaihtoa en todellakaan kaipaa, mutta sängyn petaaminen ja roskisten tyhjentäminen tuntuvalta ihanalta lisähemmottelulta.

Parasta hotelliasumisessa on kuitenkin buffetaamiainen. Oli se sitten vähän niukka, ihan hyvä tai loistava, niin mulle kelpaa! Eipä tarvitse lähteä metsästämään brunssipaikkaa, eikä odottaa, että aamu-unisempi matkaseuralainen jaksaa nousta ja lähteä liikenteeseen (jostain syystä matkaseuralaiseni ovat aina aamu-unisempia kuin minä, taidan olla vähän mummo).

Pakettimatkailussa on toinenkin puoli, joka kannattaa ympäristön kannalta ottaa huomioon.

Kun matkustaa Kreetalle tai Teneriffalle, voi olla melkoisen varma siitä, ettei esimerkiksi paikallinen kulttuuri ota pataansa sen vuoksi, että turisti/travelleri/reppureissaaja haluaa löytää jotain, mikä ei ole Madventures-Cocon sanojen mukaan vielä pilalla. Kun kohteen turistimäärä on pidempään ollut korkea, metsiä ei hakata uusien hotellien tieltä ja esimerkiksi jätehuolto toimii huomattavasti paremmin kuin uusissa, usein kehitysmaihin rakennettavissa kohteissa.

Pakettilomailun varjopuoli on usein se, että matkailija tukee helposti kansainvälisiä ketjuja paikallisten auttamisen sijaan. Matkatoimistot omistavat itse suuren osan niistä palveluista, joita he asiakkailleen tarjoavat.

Heidi Kalmarin ja Kati Kelolan Vastuullisen matkailijan käsikirjassa kerrotaan, että suomalaisista matkanjärjestäjistä Aurinkomatkat erottuu tässä edukseen: yritys ei omista esimerkiksi hotelleja eikä retkille ja lentokentille vieviä bussejaan vaan ostaa palvelunsa ulkopuolisilta. Osa näistä palveluntarjoajista on paikallisia.

Toisaalta oman kokemuksien perusteella muidenkin matkanjärjestäjien joukosta voi hyvin löytää moisia helmiä.

Entinen työpaikkani Rodoksella on tietääkseni edelleen paikallisen perheen omistuksessa ja suomalaisista matkanjärjestäjistä Tjäreborgin valikoimassa. Rodokselta löytyy uskoakseni paljon muitakin vastaavan kaltaisia pikkuhotelleja.

Vielä yksi kaneetti pakettimatkan puolesta.

Pakettimatka ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei kohteessa olisi mitään sivistävää tekemistä tai nähtävää. Koska turisteja ja usein myös paikallisia on paljon, tarjolla on niin konsertteja, museoita kuin historiallisia nähtävyyksiä. Esimerkiksi Kreikasta löytyy pitkä lista Unescon maailmanperintökohteita, muun muassa Rodoksen vanhakaupunki.

Sitä paitsi reissun päällä voi ottaa ihan rennostikin: syödä hyvin, tutustua ympäristöön sen verran kuin jaksaa, nukkua öisin pitkät yöunet – ja nauttia siitä, ettei tarvitse siivota kotona tai vaihtaa kaupunkia joka toinen päivä niin kuin monella toisentyyppisellä reissulla.

Se on yllättävän kivaa.

Lähde: Heidi Kalmari, Kati Kelola – Vastuullisen matkailijan käsikirja. Image Kustannus Oy, 2009.
Kuvat ovat edelliseltä pakettimatkaltani Santorinilta, joka on niin kaunis, että jokaisen pitäisi nähdä se kerran elämässään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s